Pinkki kukkaketo

Juhannussukkia kutoessa innostuin.

Tajusin että kaikki hirveät värioksennuslangat kannattaa käyttää jonkun yksivärisen kaverina

ja lopputulos saattaa olla onnistunut.

Niinpä puikoille iskeytyi Novitan valkoinen sekä kaveriksi Nallen Kukkaketo.

Pinkki Kukkaketo on aika kiva mutta yksinään sukasta olisi tullut liian värikäs.

Ainakin minun makuuni. Kokemusta on.

Valkoisen kaverina se toimi mainiosti ja näistä sukista tykkään.

Raidat kulkevat melko säännöllisesti eikä kuvio ole liian päällekäyvä.

Seuraaviin teen kyllä kantapään yksivärisen,

jossain mielenhäiriössä olin päättänyt tehdä sen Kukkakedolla.

Virhe!

Näidenkin sukkien oli tarkoitus päätyä joulupakettiin mutta luulen,

että pidän nämä itse ja kudon ehkä toiset sinne pukin konttiin.

Ps. Näistä tuli valmiit vaikkakin matkassa oli hieman mutkia.

Drops Fabel

Koska lomalla ei juurikaan aurinko näyttäytynyt, pysyivät puikot enemmän kuin hyvin kädessä.

Sukkia valmistui melkein kuin liukuhihnalta, jos nyt omasta kutomisestani niin voin sanoa.

Ostin keväällä Dropsin alesta käsittämättöman ruman langan. En oikeasti tiedä mitä päässäni on liikkunut lankaa ostaessani mutta pakkohan siitä oli jotain tehdä.

Aloitin kesälomalla, siis jo hyvissä ajoin, joululahjaprojektit. Luulen, että nämäkin sukat päätyvät loppujen lopuksi pukin konttiin. Tosin ensin pitää miettiä ketä haluan näillä rankaista :D

Lankana Dropsin Fabel, silmukoita alussa 64, jotka kavensin ennen nilkkaa 48 silmukkaan.

Puikot 2,5 mm

Eihän tässä muuten mitään ihmeellistä ole.

Paitsi tuo lanka...

Melkein jo paketoitu ;)

Ne sukat

Bongasin talvella Ullan sivuilla ne sukat. Kesäloman aikana ne tulivat jälleen mieleen ja päätin pistää puikot viuhumaan.

Kätköistä löytyi beigeä, sellaista ei minkäänväristä lankaa, josta sukat oli hyvä toteuttaa.

Ja kivathan niistä tuli.

Vielä jos olisi kuvannut ne heti höyryttämisen jälkeen mutta olin mytännyt ne villasukkalaatikon perimmäiseen nurkkaan, joten rypyssä ovat raukat.

Tykkään näistä yksinkertaisista pintaneuleista, jotka jopa minä osaan toteuttaa mutta ulkopuolisen silmään ne saattavat näyttää jopa vaikeilta.

Lanka ei riittänyt ihan loppuun asti vaan kärki tehtiin melkein samanvärisestä vauvalangasta.

Tietyssä valossa eroa ei edes huomaa..

Tykkään!

Ikuisuusprojekti osa 2

Ja koska ikuisuusprojekti on ollut kesäloman avainsana niin aloitin myös peiton isoäidin neliöistä.

Yhtenä sateisena aamun kutominen kyllästytti ja halusin virkata.

Kaivoin Hanko-langan rippeet ja aloitin.

Iltapäivällä jouduin jo lähtemään Anttilaan, koska langat loppuivat kuitenkin kesken.

Niinpä olen katsellut Downton Abbeyta ja virkannut tätä peittoa.

En tiedä milloin tästä tulee valmista tai kuka nuo ruudut edes ompelee yhteen...

Kissa piilossa

Täällä ollaan vaikka ei ehkä uskoisi, unohduin jonnekin kesälomalle.

Tosin olen saanut paljon kaikkea tauon aikana aikaan.

Kesän alussa sain pikkuveljeltäni viestiä että olivat tyttiksen kanssa bonganneet eilen tein -blogissa kissapiilon.

Tekisinkö heille siis samanlaisen.

Siitä se ikuisuusprojekti sitten alkoi.

Ohje oli helppo, tekijän ymmärrys ei.

Siispä tein ja purin.

Tein uudelleen ja purin vähän lisää.

Tein, purin, tein, purin.

Kunnes meni hermot ja sanoin että olkoon.

En siis saanut noita katon kavennuksia nätisti niin että ei olisi mennyt mutkalle, vaikka ohjetta noudatinkin.

Joten katto on ryppyinen mutta kissa ei ole kuulemma moksiskaan.

Jälkeenpäin olen sitten tajunnut miten se olisi pitänyt tehdä, koin herätyksen yhtenä yönä.

Mutta olkoon. Teen sen sitten oikein seuraavaan.

Siellä se viihtyy.